Tuesday, February 19, 2008

Kevät

Mikä on tämä hämmentävä tunne? Kupla rintalastan alla, jokin joka keventää oloa, jokin joka nostattaa varpaita maasta? Jokin joka muistuttaa keväästä, krookusten oranssinvärisistä hatuista jotka pilkistävät lumen läpi valppaina ja elinvoimaa puhkuvina.

Minä haluan syntyä tänä keväänä uudelleen maasta, haluan nousta täysikuun yönä ja levittää terälehteni avoimiksi. Haluan hiipiä metsän siimeksestä pellon laitaan, katsoa kylmää aavaa ja juosta ketunhäntä viipottaen yli aukean. Haluan painautua pienelle kerälle lämpimään koloon, sisarusteni pörröisiin kylkiin, kuunnella turvallista tuhinaa.

Haluaisin kirjoittaa, kirjoittamasta päästyäni. Tarinoita, joissa kovat kohtalot kiertyvät onnellisiksi lopuiksi, joissa he aina saavat toisensa. En minä jaksa enää rypeä surussa! Enkä halua ajatella synkkiä virtoja vailla kristallinkirkkaita eviä. Ei! Tämä kevät saa pyyhkiä kaiken entisen pois, tämä kevät saa pestä minut puhtaaksi vanhoista murheista, mietteistä ja synkistä aatteista. Tänä keväänä, minä aion olla keveä kuin saippuakupla, leijua tuulen mukana vieraisiin maihin.