Elämä on viimeaikoina ollut omituista.
Minussa on ollut niin montaa persoonaa
tuntematonta
vihaista
onnellista
eksynyttä
vaikea sanoa
mikä niistä on se oikea

Vaikka olen fyysisesti rikki
mieli lepää
jaksan ajatella kesää
kukkien istutusta
äidin mökkiä
saunan rappusilla
posket punaisina
löylyjen hehku iholla
kylmä vesi lasissa
huulilla
varpaissa

Riimejä

Elämä on
tässä ja nyt
ei menneisyydessä
pettymyksissä
tekemättä jättämisissä

miks katsoa taakse
menneitä ajatella
vastaan taistella
katsella
ajatuksia
jotka sillon oli kultaa
nyt vaan kuraa
hajoaa
käsiin tämä maa


Olen tässä ja nyt
hengittämässä
elämässä
käsissä paremmissa

mä en oo kahlittu
mulle on kaikki sallittu
joskaan ei hyväksi havaittu
anteeks annettu
armoitettu
elämään
tätä elämää
mitä käteen jää?

Siitä päätän mä
kuinka osaan hyödyntää
ajan päällä maan
kaikessa saan
turvata Taivaan Isään
joka sai mut syntymään
uudelleen heräämään
näkemään
mitä liikkuu sisällä pään
tämän jään
mun sisältä sulattamaan
auttamaan
oman polun valitsemaan
eikä katumaan
menneitä vatvomaan

Olen tässä ja nyt
hengittämässä
elämässä
käsissä paremmissa