Monday, April 28, 2008

Tekis mieli sanoo
mikä oikeesti vituttaa
mikä saa mun pään hajoomaan
haaveet kaatumaan
mutta mitä se hyödyttää
oma heikkous näyttää
voimavaraks pitäs suru kääntää
mut aina joutuu kättä vääntää
säätää
piruja seiniltä häätää

En jaksais enää tapella
pahoja sanoja ladella
kiivastuksissaan
punaista katella
vihoitella
sovitella
ja sitten
rakastella

Mä en jaksa tätä arkee
mun käsistä on tullu karkeet
töitä raadetaan
minkä keretään
päivät lipuu
sisällä palaa
kaipuu
haipuu
unelmat
paremmasta huomisesta
ilon elämään tuomisesta
jonkin uuden luomisesta

Millon koittaa se aamu
jollon peilistä ei tuijottais sama haamu
päällä ei olis surun kaapu
paranis elämän laatu
millon sitä varttus
kantapään kautta
opituista
tarttus kii
elämästä
tästä
jonain päivänä loppuvasta
tajuttomasta
karusellista

Anna anteeks
tiedän että
oon lapsellinen
kateellinen
hulluuteen taipuvainen
äkkipikainen
teräväkielinen
useinkin paskamainen

anna anteeks
en silti lupaa muuttuu
oon tällanen
kaikki kai joskus suuttuu
multa todellisuudentaju puuttuu

anna anteeks

Sunday, April 20, 2008

Minä olen vapaa
ihmisten keksimistä
säännöistä
minä olen vapaa
vaatimuksista
kaavoista
stereiotypioista

Minä itse
oman elämäni
rakennan
pienistä
monimutkaisista
palasista
ompelen yhteen
vihreää ja turkoosia
sekaan helmiä
paljetteja

tästä tulee
minun elämäni
tilkkutäkki
siinä voi olla reikiä
ehkä paikkoja
vääriä värejäkin

mutta minä olen vapaa
kaikista niistä neuvoista
joita olette minulle jaelleet
ette te voi tietää!
puoliakaan
totuudesta

minun ei tarvitse
teitä kuunnella
vaan minä rakennan
itse oman linnani

Thursday, April 17, 2008

Minä haparoin
hämärää polkua
ei jalanjälkiä
ei valkoisia kiviä
saati leivänmurusia

Missä olet
opettaja?
Elämän antaja
vastausten antaja
sinä joka otat pois
ja annat
sinä jonka tiet
ovat meille tutkimattomat
missä olet Isä
elämän leipä
virvoittava vesi?

Missä ovat ne
ilon päivät
joita lupasit
sanassasi?

Minä olen sokea
ja rampa
en minä kuule sinua
enkä näe
enkä osaa enää
edes rukoilla

vain anella armoa
pyytää apua
ettet minua
unohtaisi
tällä vieraalla maalla
kun minulla ei ole ketään
muuta kuin Sinä.
Tämä surumielisyys
on matkakumppani
hiljainen, mutta voimakas
kaikkivoipa
kaiken allensa peittävä
suuri verkko
joka on heitetty ylleni
enkä sen alta
pääse pois
enkä jaksa enää
edes irti pyristellä
satimessa

Surumielisyys
kunpa siinä olisi edes lohtu
hiusten silitys
lempeä katse
"Ei hätää"

Mutta ei se sitä ole
vaan pohjatonta surua
yksinäisyyttä
vailla lohdutusta
vailla ketään
kuka sanoisi
"olet tärkeä"

Minä olen vieraalla maalla
missä minua tuijotetaan
en ole tervetullut
tämä ei ole minun kotini
ja vaikka minä
kuinka kovasti yrittäisin
eivät ne
minua hyväksy
koska olen erilainen