Sinä kuolit
jotta minä saisin elää
miksi?

Mitä minussa
oli sen arvoista?
Mitä minä olin tehnyt?
Solvannut, kiusannut, haukkunut, herjannut
tappanut, tuhonnut, särkenyt.

Ei minussa mitään ollut
mutaa ja multaa
likaa yltäpäältä
ei sydäntä rinnassa
vain lihas vailla elävää verta
tuskin jaksaen lyödä

Silti sinä,
hengelläsi lunastit,
lupasit rakastaa.
Pestä verelläsi
luntakin valkoisemmaksi.

Minä epäonnistuin,
sinä rakastit,
minä kuolin,
sinä herätit minut henkiin,
minä itkin, sinä lohdutit,
minä unohdin,
sinä et jättänyt yksin koskaan.

Armosi on suurempi
kuin ymmärrykseni koskaan
käsittämätön
niin kuin rakkaus
ja silti
lapsenkaltaisuudessa ymmärrettävä
uskossa vastaanotettava
vaikka en näe, uskon
vaikka en aina pysty ymmärtämään, luotan.

Tähän jään
ristin juurelle
hiljaa odottamaan.