Sunday, November 14, 2010

Ärsytysksen aiheita (ja niitähän riittää)

Tulee kirjoitettua blogiin silloin kun masentaa tai ahdistaa, siksi teksti on alakuloista ja valittavaa. En tahtoisi valittaa. Tahtoisin olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, mitä elämässäni on, mutta juuri nyt en voi. Elämä näyttäisi lipuvan tyynen joen lailla eteenpäin, mutta pinnan alla on monta karikkoa, kiveä, pohjassa monta rikkoutunutta kaljapulloa ja muuta ihmisten heittämää törkyä. Jos sallitte tällaisen moniselitteisen metaforan.

Ottaa päähän kun menin valuttamaan kynttilästä steariinia uuden Indiskasta otetun liinan päälle. Nyt se ei lähde millään irti. Pakastin jo liinan ja raappasin steariinit irti. Pitää yrittää silitysraudan läpi imeyttää steariinia talouspaperiin.

Nurkassa lojuvat säkit ja tavarat ärsyttää myös. Haluaisin heittää kaiken ylimääräisen tavaran ja paskan pois! En jaksa pieniä nyssäköitä nurkissa, en tietokoneen raatoja, en mitään ylimääräistä tavaraa. Haluan sata neliötä lisää! Haluan voida sisustaa ilman, että kaikki tekstiilit on aina kissankarvan kuorruttamia ja kaikki yritelmät kauniiseen sisustukseen on tuhoontuomittuja, koska en vaan osaa olla siisti.

Ärsyttää oma saamattomuus. Ideoita olisi mitä haluaisin tehdä, tuunata, laittaa. Jouluakin olisi kiva suunnitella, mutta en saa mitään aikaan. Kaikki energia menee ahdistumiseen tai työasioiden kelaamiseen. Vapaapäivinä tuntuu, että päivä vilahtaa silmien ohitse ilman, että on ehtinyt tehdä mitään järjellistä.

Harmittaa meidän ruokailutottumukset, joita olen jo pitkään halunnut muuttaa terveellisemmäksi. Kun ei tule nälkä, ei tule syötyä ja sitten on pää kipeä. Naahitaan leipää tai jotain muuta pikaista, kun ei jaksa laittaa ruokaa, tai ole inspiraatiota ryhtyä miettimään mitä tänään syötäisiin. Ukko ei tietenkään tykkää vihanneksista, joten turha on yrittää lisätä niitäkään ruokavalioon.

V-tuttaa kun jalat on jatkuvasti kipeät. Tulevat töissä jostain syystä kipeiksi, varmaan moppaamisesta. Pitäisi liikkua enemmän, mutta kun en saa aikaiseksi. Vesijuoksuvyö lojuu kaapissa, eipä siitä iloa ole siellä. Koiran kanssa tulee heitettyä pakolliset lenkit ja nekin saa rämpiä läpi loskan ja pimeyden. Eipä paljon huvita. Venyttelyä täytyisi myös harrastaa enemmän. Pitäis ja pitäis. Kaikkea pitäis.

Uusi kitarakin lojuu pussissaan nurkassa. Niin kovasti kun sitä hinguin ja siinä se nyt on.

Alkaa jo riittämään nämä olotilat ja kaikki tämä vtutus joka nousee pintaan.