Friday, February 20, 2015

Sinä annat sairauden tulla,
jotta muistaisimme millaista on olla terve.
Sinä sallit surun tulla,
jotta muistaisimme mitä on ilo.
Sinä sallit kivun, jotta kiittäisin kivuttomuudesta,
iloitsisin tästä päivästä kuin uudesta keväästä.

Sinä annoit henkesi, jotta oppisin mitä on rakkaus.
Sinä teit minusta heikon, jotta en turvaisi itseeni,
vaan antaisin kaiken Sinun pyhiin käsiisi
Sinä annat elämän
ja otat elämän pois.
Sinun käsissäsi muovautuu kaikki:
aika ja avaruus,
ilo ja kasvu
ihmiselämän vahvuus ja hauraus.
Siksi minä kiitän.
Kiitän tästä sairaudestakin.

***

Olen kyselijän paikalla. Olen kuin lapsi. Minulla on niin paljon kysyttävää.
Kaipaan vastausta niin moneen kysymykseen
mutta on kuin katsoisin kallioon. Vakaaseen, suureen, hiljaiseen.
Se ei vastaa minulle.
Sinä vaikenet.
Silläkin on tarkoituksensa - vaikenemisella.
Sinä tiedät, ettei minun uskoni
koetusta kestä
minun kultani sulattamista
minun hiilestäni ei tule timanttia tiukassa puristuksessa
olen vain mustaa utua paperilla
pastellin viivähdys, joka pyyhkäistään pois sormella ja siitä jää vain
hentoinen jälki. Ajatus.
Sitä minä olen
vain hentoinen jälki,
joka katoaa tuuleen.