Monday, June 12, 2017

Kaikki on toisin

Sinun olemuksesi huutaa
rakasta minua
minunkin olemukseni huutaa
rakasta minua
kuinka vajavaista ihmisen elämä!
Kuinka minusta sinulle äidiksi
kun itse tarvisisin samaa hoivaa
joku silittäisi päästä
heijaisi sylissä kivut pois
rakastaisi rajattomasti
niin kuin minä
sinua rakastan.

***

Sinä olet
jokaista timanttia arvokkaampi
sinun itkusi raastaa sydäntäni
enemmän kuin mikään koskaan ennen
kaikki maailman pahan
olen valmis kantamaan
sinun puolestasi
vaikka kuolemaan saakka
vaikka tiedän
että en voi.
Sinun tulee elää.
Löytää oma polkusi
tästä pimeästä metsästä.

Teinkö oikein?
Kun halusin sinut
tähän maailmaan?
Oliko se minun valintani?
Oliko se Luojan lahjaa?
Mihin sinun polkusi vie?
Voinko yhtään sitä tasoittaa
antaa sinulle
mitä itse olen jäänyt vaille?

Kysymyksiin ei ole vastausta.
Jään niiden kaikkien kanssa
sydän revittynä rinnasta
sinun eteesi Jumala
elämänliekki hiljaa lepattaen
niin pelkäävänä, niin rikki ja niin täynnä kipua ja tuskaa
niin pieni luottamuksen värähdys
kuin veden pintajännityksen rikkova
putoava terälehti
niin pieni, niin hauras,
mutta luottamus
sinä tiedät tämän kaiken.

minulla ei ole mitään
ei vieläkään
ei mitään annettavaa
ja sinä olet antanut
minulle kaiken.
Jonkun joka on lihaa ja verta
minun lihastani ja verestäni.
Yhdistelmä minua ja häntä.
Kuinka tätä voi ymmärtää?
Kuinka tätä elämän suurutta voi edes käsittää?
En tiedä.
Tyynnyn eteesi Herra. Pieni elämä sylissäni.
Niin valtavan pieni ja hauras ja niin täynnä elämää
hamuaa rinnalle, elämänjano.
Katson pientä varvasta.
Joka solullani, rakastan sinua
joka solullani tiedän
ei ole mitään kauniimpaa
ei mitään suurempaa lahjaa
kuin sinä
- poikani. 

***

Ennen en tiennyt mitään
voiko kuukaudessa ihminen kasvaa vuosien edestä?
Ennen en tiennyt mitään
mitään rakkaudesta.
Mitään pelosta.
Mitään riittämättömyydestä.
Ne kaikki minussa nyt huutavat
täyttä kurkkua.
Vain sinun vieressäsi sydämeni tyyntyy
kun nukumme saman peiton alla
sinä pieni ihminen siinä
- ei mitään hätää.

***

Sittenpä myönsin
enää en jaksakaan.
Että sekin,
joka iän kaiken on ollut muita varten,
sanookin ei. Ja joutuu pyytämään apua.
Ahdistuksen mustat syöksykierteet hajosivat tomuksi.
Minähän saankin olla rikki.
Minähän saankin sanoa, etten jaksa.
Minähän saankin pyytää - auttakaa minua.
Minähän saankin olla tarvitseva.
Minähän saan olla hyvä, risa äiti.
Pitkänkin yön jälkeen koittaa joskus aamu
valon rikkoutuminen synkkyyden lävitse
yön möröt kaikkoaa sänkyjen alle.
Tästäkin yöstä selvittiin.
Sinä ja minä, me kolme.
Eikä enkelit
kadonneet mihinkään.

***
Syreenin kukka

Tänään minulle riittää
kun saan tuoksuttaa
syreenin lilaa kukkaa.
Vaikka olen oppinut
jokaisen mainoksen televisiosta ulkoa
kun olen istunut sinua ruokkimassa tuntitolkulla
vaikka hartiani ovat kipeät ja kropassa
synnyttämisen jälki
vaikka silmieni alla on mustat renkaat
valvomisesta
enkä tiedä mikä viikonpäivä on

Se riittää, kun saan kasteisella nurmella
varpaita käyttää.
Ja minä jaksan taas.
Ihmetellä ilmeitä sinun pienillä kasvoillasi
huulien suipistumista
haukotusta
hymyä.
Sinä pieni täydellinen ihminen.

Opetellaan yhdessä. Sinä ja minä.
Mitä elämä on.
Minä lupaan
etten päästä irti sinun kädestäsi
ennen kuin sinä irroitat.
Ja silloinkin tiedät,
että minä olen aina sinua varten olemassa.
Enkä koskaan käännä sinulle selkääni.  

***

Tämä kirjoittamisen tarve
on valtava.
Käsittelemisen tarve.
Niin paljon voi
elämä muuttua alle 9 kuukaudessa.
Kaikki on toisin.
Vielä minä toivon
että löydän levon ja rauhan.
Vielä toivon, että tänäkin kesänä
haistellaan yhdessä leppeitä tuulia
katsellaan perhosen lentoa.
Tuoksutellaan
leikattua nurmea.
Koko perhe. Yhdessä.

***

Rukoukseni enää on
huokausta vain.
Herra armahda minua syntistä.
Opeta armahtamaan itseäni.
Sillä pahin riivaaja
olen minä itse itselleni
pahin vaatija, ruoskija.
Herra armahda.

2 comments:

Hitunen said...

Hienoa, että pystyt pukemaan sanoiksi kaiken tuon tuntemasi, ylä- ja alamäkineen. Uskon, että kyllä sinä selviät. Sinä, miehesi ja poikasi, jokainen yksin ja kaikki yhdessä perheenä. Teidät on yhteen tuotu ja luotu, ja rakkautenne kannattelee teitä päivä päivältä eteenpäin, niin kuin Jumala kannattelee meitä jokaista silloin, kun emme itse jaksa. Siunausta matkallesi äitiyteen!

Reeta said...

Kiitos Hitunen rohkaisusta ja sanoistasi <3 Kirjoittaminen on hyvä keino purkaa tuntoja. Toivon, että elämä tästä vielä asettuu. Yritän luottaa Jumalan hyvään suunnitelmaan. Siunaus ja armo sinulle!