Thursday, September 28, 2017

Tänä syksynä
en ole ehtinyt edes ahdistua
kaiken kuolemisesta
kun uutta elämää
olen niin
kiivaasti varjellut

nyt enää
eniten kaipaisin
syvää, kuolemankaltaista
unta.

***

Kaikki nämä tunnetilat
minua repivät
voinko luottaa
Sanaasi enemmän
kuin tähän vellovaan myrskyyn?
Voinko silloin
kun ahdistuksen tumma kivi
rintalastan alla, sydämen sijasta
voinko silloin luottaa
 - ei minulta mitään puutu

Öisin kaikki möröt
ryömivät koloistaan
riivaavat ajatukset
ahdistuksen tumma sametti ylläni
koiperhoset sitä nakertavat
silloinkinko
- minä en sinua hylkää enkä jätä

***

Saako minunkin nääntynyt olemukseni
olla kuin virran partaalle istutettu paju
sitä elävää vettä
ikävöin
tämän kivun keskellä
löydänkö sen rauhan
jonka lupaat?
Onko se totta
rauha? (kuinka se voisi olla? Sinun oma rauhasi, Jumalan rauha!)

Kaiken tämän kiireen, suorittamisen, väsymisen
tämänkinkö keskellä rauha,
ei sellainen mitä maailmasta
sinä kutsut lepäämään, virvoittavien vetten tykö
sinä sanot
- olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. 
(kuinka? voi kuinka?)

Annatko todella
Pyhän Henkesi
minunkin
kurjaan olemukseeni?
Aivan ansaitsematta
tämäkö lahja minullekin
tässäkö minäkin riitän?
Olen kelvollinen
sinun rakkautesi tähden.

Sinun ristisi on jotakin
niin yksinkertaista
tavallista puuta
se on jokaisen
ulottuvilla
ei korulauseita
ei sudokuja
ei piilomerkityksiä.
Se on tässä.
Se on kivussa.
Se on elämässä.
Se on ilossa.
Se on arjessa.
Se on sydämessä.

Sinä olet.
Kiitos.

***

En minä osaa
niitä hienoja rukouksia
iltaisin vain
epätoivoisesti pyydän
anna meille unta
ja sanon
- ota kaikki.
Ja se riittää.


***

Sitäkin se usko on
että hiljaa rukoilin eläinlääkärissä
että onnistuisi
virtsan puristaminen rakosta rauhoitetusta kissasta
että yksi pistos vähemmän.
Sitäkin se on.

Kotimatkalla,
kissa nukkuu,
kiiruhdan kotiin vauvan luo
minun on nälkä
päätä särkee
väsyttää
muistan äkkiä ennen risteystä
- kiitos.

***

Niin arki
on minusta aina ollut
hienoa.
Juhlan keskellä
aina epävarmana.
Arjessa on
kompostin tuoksu
- multaa.

2 comments:

Hitunen said...

Voi, sinun sanasi niin paljon puhuvia. Unen tärkeyttä ei ehkä tajua, ennen kuin sitä on liian vähän. Rukoilen sinulle lempeitä unia, riittävän pitkiä, jotta jaksat taas huomisen.

Reeta said...

Kiitos. On tässä onneksi saatu tavalla tai toisella hieman enemmän untakin onneksi... vaikka vauva on aika huono nukkumaan. Toivotaan että paranee tästä!