Kulissit ja ruoskat

Välillä tekee mieli huutaa
kun ei ehdi mitään
kun edes tämän yhden helvetin kahvikupin
tuntien päästä
haaleana lilluu
minäkin lillun
haaleana.

Sitten kun se hetki tulee
lapsi nukkuu
vihdoin ja viimein
pitkän taistelun tuloksena
en jaksa
edes ajatella
mitään

Ikinä, ikinä en sano
sille pienen vauvan äidille
että nauti
NAUTI
se on kuin kirosana
kuin lyönti vasten kasvoja
niinä päivinä
kun olisi valmis antamaan ruumiinosia
siitä että saisi nukkua
kun tekisi mieli lyödä kuulosuojaimet
että jaksaisi kuunnella huutoa
johon ei mikään auta
se on kuin syyllisyyden miekka
joka halkaisee sydämen
etkö nyt nauti lapsestasi
nauti nyt kun sen halusitkin
Ei sinulla ole oikeutta valittaa
kun kerta itse sen halusit.

En sano. 
En ikinä en.
En sano.

Ikinä en sano.
En sano,
kyllä meillä näin tehtiin.
Näin ja näin.
Meillä oli niin helppoa.
Meillä herättiin kerran yössä.
No meillä ei tehty. 
Ehkä kokeiltiin.
Ei toiminut.
Kiitos ja näkemiin.
Voitte tunkea neuvot sanonko minne ... !

Kelle sitä sanoisi suoraan
miten hiton väsynyt sitä on
tähän pimeyteen
joka syö sielunkin
sielun voimatkin.

"No sullahan on sentään terve lapsi."
Niin on.
Syyllisyys.
Se on saanut aivan uuden olomuodon.
Se näyttää peilikuvaltani.
Tismalleen samalta.
Ja se on tänään ihan helvetin ruma.
Se on väsynyt. Vanhentunut. Harmaantunut.
Sen kasvoilla ei ole nähty meikkiä viimeksi kuin ristiäisissä.
Se ei ole nukkunut puoleen vuoteen täyttä yötä.
Se ei jaksa kulisseja.
Se ei jaksa jaarituksia.
Sen tekee mieli sanoa
miten asiat on.
Sitten se vänisee omaan blogiin.
Väniseepähän edes johonkin.

***

Kohta joulukuu.
Ikkunasta katson
mustaan aukkoon - marraskuuhun.
Linnut tutkivat
tyhjää talipallotelinettä
yhtä tyhjä olen.
Harakat nokkineet
sieluni rippeet.
Näillä mennään.
Pelkällä tyhjällä
verkon palalla.
Josko siinä vielä talin jämät.
Näillä mennään.

***

Kiitos kun sain valittaa. Tyhjä sivuni.
Et arvostele.
Sinulle voin sanoa
miten asiat on.
Sinulle en jaksa valehdella.
Josko enää muillekaan.
Ketä varten on kulissit
Sinua
vai minua?
Enää en jaksa
esirippua kannatella
tulkoot alas.
Meillä on
haiseva komposti
vaipparoskis
ja hapertuneita lehtiä
eteisen matolla.

***

Ne sanoo että minussa on voima
leijonan voima
minusta tuntuu
kuin olisin jotain venyvää materiaalia
jota voi loputtomasti viruttaa
eikä se katkea
ehkä se perstyy
kuluu
mutta ei katkea. Ei piru vie millään.
Sillä, sillä mennään nyt.
Ja kahvilla.

***

Ensimmäisen kerran
puoleen vuoteen
yhtenä iltana
saunan lauteilla
istuin
hetken
eikä ollut
kiire mihinkään.
Ensimmäistä kertaa.
Puoleen vuoteen.
Se oli hetki se.
Sellainenkin.

***

Sanat joista minulle on ollut hyötyä
- tein teille ruokaa
- saanko ottaa vauvan syliin?
- voinko auttaa jotenkin?

Kiitos.
Kiitos että on niitä
joilla on sanoja
niitäkin sanoja
jotka ei ruoskan tavoin
iske poskille
minulla on kyllä ruoskia
omastakin takaa kiitos.
Liian paljon on. 

***

Ripustettiin jouluvaloja.
Pienestä ilo.
Valon tuikahdus.