Monday, March 25, 2013

Poems poems...

Kuka olisi uskonut
että vielä
vanhoilla päivillä
syntyy uusia unelmia
juuri kun luulin
että ne kaikki ovat kuolleet
oikein murehdinkin
sitten tajusin
kas täyttynyt
taas yksi
ja pinnan alla kytee
tusina uusia.

Vaikka luotto
oli jo mennyt
yllätti
mokomakin elämä!

***

Kissan korva kääntyy
vaaleanpunaisesta nenästä tuhina
matala hyrritys
elämänlankaa
kehrää turkin alla. 

***

Kirjoitan
vaikkei ne rivit
aina silmää korvaa
miellytäkään.
Vaan eipä tämä elämäkään
sen kummempaa ole
nousujohteista
laskujohteista
välillään tasapainoillen
kohti uutta huomista.

*** 

Kissan silmästä
rähmän otan pois
silitän valkoista otsaa
miten osaakin olla
niin sydämeen käyvä
tuo sieluton otus
näemmekö vielä
jossakin toisaalla?

***

Spiraalin keskiössä
kohti syvenevää äärettömyyttä
maailman laidalta
hyppäsin alas
valehtelisin jos sanoisin
ettei pelottanut.


Sunday, March 24, 2013

Runoin

Kirjoittaa
mitä sitä muuta voi
ikuistaa päivät
hetket
mitättömin sanoin
yrittää keksiä
toinen toistaan
kuvaavampaa adjektiivia

***

Unikuvissani
muutuin kevyeksi
kuin syksyinen puunlehti
leijailin metsässä
valonsäteiden kehdossa
kieppuen, pyörien
aika pysähtyi
spiraalin keskelle
hidastetusti
hetken tunsin
mitä valo on.

***

Naakat kylpevät
tien laidan
lätäkössä
ei ne mieti
mitä huomenna
voi kun se sanoi niin
kun loukkasi ja satutti.

Kohauttelevat siipiään
olkapäiden sijaan
niiden elämän kevät
on nyt
sulaneiden lumien muodostama
rapakko.

***

Tuntemisen raajarikko
ulosannin mestari
siinä mahtava kombo
elämä on
sinä ja minä
loukkaus ja anteeksipyyntö
mitä jos
tästä duosta
tuliskin trio
enää ei olisi
oma napa
se kaikkein lähin
tilalla
ainainen syyllisyys
huoli jostakin toisesta.

***

Olen uhrannut elämäni
toisten tahtojen täyttämiseksi
olen sanonut
kyllä kyllä, toki toki
enää en jaksa
nyt on vain ei, ei, ei tänään
olen itsekäs paska
tästä eteenpäin
totutelkaa siihen.

***

Mistä sitä kirjoittaisi
muusta kuin tästä
tunteiden karusellista
jonka tahtoisi
edes joskus pysähtyvän
että ehtisi edes rauhassa
oksentaa.

Mistäpä muusta
näitä runoja syntyisi
elämisen tuska
se se on
joka pusertaa sanoja paperille.

Kun joskus voisi
sanoa että
osasin.

***

Ei ylpeys
ollut minun syntini ikinä
kyllä minä tiedän paremmin
sitä en ikinä sanonut
aina oli
ei tästä mitään tule
en pysty
ei minusta
mihinkään ole.

Luomisen tuskasta
palaa oivallinen teos
keramiikastakin
poltettava pois
orgaaninen
ehkä minustakin
tämän ahjon jälkeen
tulee jotakin.

***

Keneltä se on pois
jos minä
tänään elän elämäni
kuten olisi pitänyt
joka päivä elää.

Ketä minun
taiteeni satuttaa
ja miksi?

Ei ole vapautta luoda
kaiken minkä teet
saa maailma repostella
sinun sisimpäsi helmet
heitellä sikojen eteen.

Kannattaako
edes yrittää.

***