Monday, June 11, 2018

Päivä kerrallaan

Toisina päivinä
pystyy kaikkeen
ehtii kaiken
ruoka, roskis, pyykki, komposti
toisina päivinä ei saa
edes yhtä ajatusta loppuun
ja lounaana on suklaa
eikä se väärin ole
että on väsynyt.

Rehellisesti voin kertoa todellisuuden
arki on välillä niin maatuvan jätteen hämmennystä
tympeän mätänevää hajua
sitä itteään
ja välillä se on maagista
jokaisen kimmeltävän kastepisaran huomaamista
kukkien terälehdillä
huumaavaa kesän vihreää
smaragdin hohtoista, tuoksuista
kai sitä kaikkea
elämäksi kutsutaan.

***

Lapseni kasvaa.
Hän on oppinut kävelemään.
Hän ääntelee kissaa.
Hän osoittaa sormella.
Hän nauraa.
Hän kiukkuaa.
Hän pitää eläimistä.
Hän vilkuttaa.
Hän kujeilee.
Hän hymyilee.

Äitikin kasvaa.
Tajuaa olevansa vain ihminen.
Ja välillä tietää
jaksavansa hetken aikaa
kannataella universumin painoa.
Äiti syö suklaata ja juo kahvia.
Mietiskelee pehmeää mahaa.
Äiti välillä sauvakävelee,
jos ehtii.
Äiti murehtii.
Äiti on alkanut taas lukea kirjaa.
Äiti on nainen. Muutakin kuin äiti.

Kaikki on kasvua.
Takapakkikin on kasvua.
Taaksepäin meneminen on kasvua.
Eteenpäin kiitäminen.
Omasta voi luopua
joksikin aikaa
asiat palautuu
joskus ehtii tehdä
korun, näpertää jotakin pientä,
lukea sivun.
Elämä jatkuu.
Yksi päivä kerrallaan.

Se meni niin kuin meni.
Ei ehkä kirkkaimmalla mitalilla.
Mutta meni.
Selvittiin.
Vaikka ei tuntunut siltä.
Lopputulos on priimaa
- terve pieni poika.

Kiitos.



No comments: