Heti aamusta
silmien takana häilyvä
särky
Myrsky viekottelee
oksia mukaansa
vaahteran siemenistä
lepattavien koiden kaltainen pilvi
joka hajaantuu tantereelle
niistä ensi keväänä riesa
mietin noita koivuja
taipuvatko riittävästi
- katkeavatko?
entä minä
taivunko?
katkeanko?
***
Myrsky
Roskisten kannet
ammottavat
jo alastomilla puilla
ei enää mitään annettavaa
vihreät pressut lepattavat
trampoliinit kimpoavat ilmaan
huutavat
postilaatikot.
***
Ja äkkiä sanat soljuvat
valkoiselle paperille
yhtä luontevasti
kuin ystävän kanssa nauraminen
Viisarin iskemän hetken
kaikessa järkeä
olemisessa
minussakin.
***
Myrsky kirvoittaa
uutta runoa
ensin se repii, repii,
tarttuu puita tukasta
tempoo ja räyhää
sitten yhtä nopeasti kuin alkoi
on tyven.
Niinkö elämäkin
minua lennättää
hullua harakkaa
puhurin pyörteissä?
***
Korkeat koivut,
tuulessa heiluvat
paljaat koivut
niiden taipumismäärä matemaattisesti
asteikolla mitattuna ainakin 30 astetta
kuvastavat Suomalaista identiteettiä
alastomaksi riivityt, laihat, kalpeat
alati taipuvaiset, ankeat
kauniitkin
***
Kaukaa voisin katsoa
kun puu kaatuu, katkeaa
irtoaa juuriltaan
jysähtää maahan
mistä minne
yltää sen latvus
ilma mahtavampi
noita jättiläisiä
