Ei minulta mitään puutu

Pimeässä yössä
suden hetkenä
pelko syleilee
mene pois perkele!

Ei osaa ei arpaa, minussa sinulla
kalliimmalla veren hinnalla lunastettu
joten vaikene ole hiljaa!

Pelkoja, pelkoja
kaikuja
ääniä menneestä
et sinä osaa, et pysty
kuiskauksia hämärissä huoneissa
älä heittäydy luottavaiseksi,
kaikki voi vielä päättyä huonosti
hiljaa!

Herra, ei minulla ole muuta
kuin tämä säkki täynnä tätä samaa mustaa
pelkojen öljyä tihkuvaa sarkaa
tämänkö, tämänkö Isä sinä olet luvannut
ottaa kantaaksesi?
Ei minussa mitään muuta

Ja ei sinulta mitään puutu
vaikka sinä vaeltaisit pimeässä laaksossa
minä olen sinut nimeltä kutsunut
sinä olet minun
käsieni ihoon piirtänyt
pistä kätesi kylkeeni ja kämmeniini
minä annan sinulle iankaikkisen elämän
ota vuoteesi ja käy
ihmistä ja eläintä sinä autat
uudeksi minä teen kaiken

tule!
elä!

Just hyvä

Jos ei sun tänään
tarttiskaan mitään
olla Enemmän ja Jotain muuta
kuin mitä oisit
jos ei tänään tarttis
kenellekään
todistella
yhtään mitään
hyvyyttäs, kelpaavuuttas, reippauttas
jos tänään oisit sitä mitä oot
vailla minkään sortin pakkelointia, naamiota, valeminää
kuka oisit?
Miltä näyttäisit?
Mikä ilme ois sun kasvoilla
hymy vai irvistys
mikä tunne ois sun sydämellä
viha vai rakkaus, pelko tai ilo?

Mikä tänään ois
sun päällimäinen ajatus elämästä
taakka vai tyytyväisyys?

Ole nyt hetki siinä
jos ei sun oo kiire
tekemään jotain muuta
mieti hetki vaan
huokase pois se mikä painaa
päästä se ilmapallo
joka raskaana leijuu
nyt ei tartte
olla muuta, jaksaa, painaa.

Oot just hyvä noin. 

Odotan sua
kevät
olet mun vihreä rakkaani
mullalta tuoksuva kultani
odotan sun viipyilevää saapumistasi
töyhtöhyypän joiunnasta
saat sinä alkaa
syvään hengitän sinua
kevätyön hämäryydessä
kuuntelen ääntäsi
kyyhkysparin lempeää kukerrusta
kasvun kohinaa
mullan alla
vihreiden piippalakkien putkahtelua
mustasta maasta

rakastan sua kevät
tule tule jo
sulata pois jäät
rinnasta
mielestä
tuuleta tunkkaiset ajatusten komerot
anna uuden alun toivo.