Thursday, November 27, 2014

Uusi nimi

Kuka jaksaa
kulkea hänen rinnallaan
jolla aina on
yö?

Ei, se ei ole sellainen
suloinen kesäyö
joka kuiskii korvaan
hempeitä, helliä rukouksia
usvainen hämäränhyssy

Se on yö
jonka synkkyys on läpitunkematon
kylmä, jäinen sänkipelto
jossa polvillaan huudetaan Jumalaa
kun pimeyden enkelit ympärillä
pitävät vartiota,
eivätkä väisty.

Se on pimeys
jota yhdenkään tähden valo ei läpäise
ei yhdenkään katuvalon keila halkaise
pimeyttä
jossa syvyys huutaa syvyydelle

Valkoisen ristikirjani
hauraita lehtiä hapuilen
sinulle
ei pimeyskään ole pimeyttä
vaan kirkas päivänpaiste

joskus vielä
se aamu valkenee
kun kipua ei enää ole
eikä tuskaa
ja Sinä annat minulle
valkean kiven
johon uusi nimeni
on kirjoitettu.

Tänään ei ole meitä
on vain
kaksi toisistaan
pois katsovaa
tänään ei tahto riitä

Ei se lähde etelään
minun rintaani pesiytynyt
suruhaukka
tumma tuonen lintu
jota väärästi vaalin
kuin kallisarvoista
jalokiveä.

Tänään en ole mitään edessäsi
kuin maan tomua
hiukkasia
jotka tuulenvireestä
katoavat
hiukkasia
jotka yhä huutavat
Pyhää nimeäsi
sinä joka näet kaiken
ja jolta ei ole salassa mikään

katso minuun
maan tomuun
armahda minua.

Thursday, November 13, 2014

Sykkiikö sydämet enää?

Yksityiskohta uusimmasta taulustani "Sykkiikö sydämet enää".


Ei ole mitään sanottavaa
silitän kanin hattaranpehemää turkkia
kaikki minussa
on niin haavoille lyötyä
mihinkään et voi koskettaa
satuttamatta.

Kannattaa se pohjakin
kun mieli makaa siellä
mutaisen kuopan syvyyttä vasten
siellä missä
syvyys huutaa syvyydelle

kani katsoo minua
tiedän ettei se ymmärrä
ei se tunne, samoin kuin minä
mutta se hyväksyy sanoitta
se tulee luokseni epäröimättä
ottaa makupalan kädeltä
antaa silittää
se on lohtu
se on arvo,
antaa hyvä elämä eläimelle

Sykkiikö sydämet enää?
Onko näiden kuorien,
jotka eivät silmiin katso,
alla enää mitään elävää
onko minussa enää
mitään?