Silloin minä kirjoitan
kun kurkkuuni
on pala tehnyt pesän
kynä on minun miekkani,
häikäisevä valtikka
yön pimeyttä vastaan
joka halkaisee
jänteet ja nivelet
totuuteen, rauhaan ja lepoon saakka
Sinä olet luvannut
kaikkina hetkinä
silloinkin
kun päänsäryn kruunu
otsaani puristaa
Ota tämä ruumiini lahoava universumi
kaikkivoipaan käteesi
sytytä
kuolevan tähden kirkkaus
vielä kerran
ennen kuin se vaipuu
unohduksen lepoon
sinne, missä kyyneleitä ei enää ole
ei kipua
ja auringon kirkkautta emme enää tarvitse
