Betelgeuse

Silloin minä kirjoitan
kun kurkkuuni
on pala tehnyt pesän
kynä on minun miekkani,
häikäisevä valtikka
yön pimeyttä vastaan
joka halkaisee
jänteet ja nivelet
totuuteen, rauhaan ja lepoon saakka
Sinä olet luvannut
kaikkina hetkinä
silloinkin
kun päänsäryn kruunu
otsaani puristaa

Ota tämä ruumiini lahoava universumi
kaikkivoipaan käteesi
sytytä
kuolevan tähden kirkkaus
vielä kerran
ennen kuin se vaipuu
unohduksen lepoon
sinne, missä kyyneleitä ei enää ole
ei kipua
ja auringon kirkkautta emme enää tarvitse

Ei minulta mitään puutu

Pimeässä yössä
suden hetkenä
pelko syleilee
mene pois perkele!

Ei osaa ei arpaa, minussa sinulla
kalliimmalla veren hinnalla lunastettu
joten vaikene ole hiljaa!

Pelkoja, pelkoja
kaikuja
ääniä menneestä
et sinä osaa, et pysty
kuiskauksia hämärissä huoneissa
älä heittäydy luottavaiseksi,
kaikki voi vielä päättyä huonosti
hiljaa!

Herra, ei minulla ole muuta
kuin tämä säkki täynnä tätä samaa mustaa
pelkojen öljyä tihkuvaa sarkaa
tämänkö, tämänkö Isä sinä olet luvannut
ottaa kantaaksesi?
Ei minussa mitään muuta

Ja ei sinulta mitään puutu
vaikka sinä vaeltaisit pimeässä laaksossa
minä olen sinut nimeltä kutsunut
sinä olet minun
käsieni ihoon piirtänyt
pistä kätesi kylkeeni ja kämmeniini
minä annan sinulle iankaikkisen elämän
ota vuoteesi ja käy
ihmistä ja eläintä sinä autat
uudeksi minä teen kaiken

tule!
elä!

Just hyvä

Jos ei sun tänään
tarttiskaan mitään
olla Enemmän ja Jotain muuta
kuin mitä oisit
jos ei tänään tarttis
kenellekään
todistella
yhtään mitään
hyvyyttäs, kelpaavuuttas, reippauttas
jos tänään oisit sitä mitä oot
vailla minkään sortin pakkelointia, naamiota, valeminää
kuka oisit?
Miltä näyttäisit?
Mikä ilme ois sun kasvoilla
hymy vai irvistys
mikä tunne ois sun sydämellä
viha vai rakkaus, pelko tai ilo?

Mikä tänään ois
sun päällimäinen ajatus elämästä
taakka vai tyytyväisyys?

Ole nyt hetki siinä
jos ei sun oo kiire
tekemään jotain muuta
mieti hetki vaan
huokase pois se mikä painaa
päästä se ilmapallo
joka raskaana leijuu
nyt ei tartte
olla muuta, jaksaa, painaa.

Oot just hyvä noin. 

Odotan sua
kevät
olet mun vihreä rakkaani
mullalta tuoksuva kultani
odotan sun viipyilevää saapumistasi
töyhtöhyypän joiunnasta
saat sinä alkaa
syvään hengitän sinua
kevätyön hämäryydessä
kuuntelen ääntäsi
kyyhkysparin lempeää kukerrusta
kasvun kohinaa
mullan alla
vihreiden piippalakkien putkahtelua
mustasta maasta

rakastan sua kevät
tule tule jo
sulata pois jäät
rinnasta
mielestä
tuuleta tunkkaiset ajatusten komerot
anna uuden alun toivo.

Talvi ei ole enää talvi
onneksi kahvi on edelleen kahvi.
Vihreällä nurmella
ei ripaustakaan lunta
pimeys on kaiken imevää
mustaa aukkoa, loputonta
joulukuun pitäisi olla valon kuu
nyt se on vain pimeä laakso
mutta sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Arki pakottaa mukaansa
luoden turvallisia ja ärsyttäviä rutiineja
kun joskus katsoisi leffaa oikein myöhään
ei äidit voi. Äitien on mentävä nukkumaan.
Ehkä joskus sitten
oma elämä.
 Yritän ajatella
tämä on lapseni lapsuus
hittoako sitten
jos en ehtinyt aina omiin juttuihini
sainhan minä Hänet

Joulupakettiin käärin keppihevosen
Pikkuautot sanoo brrmm brummm
Minulla on pieni poika
hän on hieno, valkotukkainen.

Talvi ei ole enää talvi
mutta lapsi on lapsi.
Ja hetki on vain tässä
ei menneessä,
ei tulevassa.
Tässä. 

Minun pitää olla
vahva ja rohkea
vaikka todellisuus
murtunut ruoko

et sinä sure
elämättömiä päiviä
ja minun
minun on päästettävä irti

et sinä muista
et sinä sure

minä muistan
minä suren.

Päivä kerrallaan

Toisina päivinä
pystyy kaikkeen
ehtii kaiken
ruoka, roskis, pyykki, komposti
toisina päivinä ei saa
edes yhtä ajatusta loppuun
ja lounaana on suklaa
eikä se väärin ole
että on väsynyt.

Rehellisesti voin kertoa todellisuuden
arki on välillä niin maatuvan jätteen hämmennystä
tympeän mätänevää hajua
sitä itteään
ja välillä se on maagista
jokaisen kimmeltävän kastepisaran huomaamista
kukkien terälehdillä
huumaavaa kesän vihreää
smaragdin hohtoista, tuoksuista
kai sitä kaikkea
elämäksi kutsutaan.

***

Lapseni kasvaa.
Hän on oppinut kävelemään.
Hän ääntelee kissaa.
Hän osoittaa sormella.
Hän nauraa.
Hän kiukkuaa.
Hän pitää eläimistä.
Hän vilkuttaa.
Hän kujeilee.
Hän hymyilee.

Äitikin kasvaa.
Tajuaa olevansa vain ihminen.
Ja välillä tietää
jaksavansa hetken aikaa
kannataella universumin painoa.
Äiti syö suklaata ja juo kahvia.
Mietiskelee pehmeää mahaa.
Äiti välillä sauvakävelee,
jos ehtii.
Äiti murehtii.
Äiti on alkanut taas lukea kirjaa.
Äiti on nainen. Muutakin kuin äiti.

Kaikki on kasvua.
Takapakkikin on kasvua.
Taaksepäin meneminen on kasvua.
Eteenpäin kiitäminen.
Omasta voi luopua
joksikin aikaa
asiat palautuu
joskus ehtii tehdä
korun, näpertää jotakin pientä,
lukea sivun.
Elämä jatkuu.
Yksi päivä kerrallaan.

Se meni niin kuin meni.
Ei ehkä kirkkaimmalla mitalilla.
Mutta meni.
Selvittiin.
Vaikka ei tuntunut siltä.
Lopputulos on priimaa
- terve pieni poika.

Kiitos.