Tekis mieli sanoo
mikä oikeesti vituttaa
mikä saa mun pään hajoomaan
haaveet kaatumaan
mutta mitä se hyödyttää
oma heikkous näyttää
voimavaraks pitäs suru kääntää
mut aina joutuu kättä vääntää
säätää
piruja seiniltä häätää

En jaksais enää tapella
pahoja sanoja ladella
kiivastuksissaan
punaista katella
vihoitella
sovitella
ja sitten
rakastella

Mä en jaksa tätä arkee
mun käsistä on tullu karkeet
töitä raadetaan
minkä keretään
päivät lipuu
sisällä palaa
kaipuu
haipuu
unelmat
paremmasta huomisesta
ilon elämään tuomisesta
jonkin uuden luomisesta

Millon koittaa se aamu
jollon peilistä ei tuijottais sama haamu
päällä ei olis surun kaapu
paranis elämän laatu
millon sitä varttus
kantapään kautta
opituista
tarttus kii
elämästä
tästä
jonain päivänä loppuvasta
tajuttomasta
karusellista

Anna anteeks
tiedän että
oon lapsellinen
kateellinen
hulluuteen taipuvainen
äkkipikainen
teräväkielinen
useinkin paskamainen

anna anteeks
en silti lupaa muuttuu
oon tällanen
kaikki kai joskus suuttuu
multa todellisuudentaju puuttuu

anna anteeks