Thursday, May 13, 2010

Ajelen autolla väsyneenä kuuden tunnin omenapuiden leikkausurakan jälkeen. Käsiä kivistää ja uupumus painaa koko vartalossa. Vettä sataa taivaalta pudotellen kuin suuria märkiä rukkasia, tuulilasinpyyhkijät huitoivat maksimaalisella nopeudella ja siltikin näkyvyys on kehno. Sitten aivan äkkiä peltoaukea, sade lakkaa ja taivaaseen repeää aukko, alas tummaan maankamaraan siivilöityy häikäiseviä valonsäteitä, jotka ovat kuin Jumalan kirkkaus. Kuin hetken helpotus ihmisten synkkyyteen, kuin valo, joka loistaa pimeyden varjon maahan. Mietin, kuinka paljon häikäisevämpi on se Kristuksen kirkkaus, joka valaisee Uutta Jerusalemia, se loisto ja hohto, jonka toivon joskus näkeväni, kasvoista kasvoihin. "Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa." Ilm. 21:23 Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus. Hes. 1: 28 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. 1 Kor. 13:12

Sen haluan nähdä. Sinne on päästävä, maksoi mitä maksoi. Rukoilen, Isä, pidä minusta kiinni, kun horjun, vedä minut takaisin, kun luovun, auta minua silloin, kun olen päästämässä irti.

No comments: