Kivistä ikävää maata

Harvemmin on
niitä lempeitä hietamaita
joita on helppoa, suloista
lapiolla kääntää
tutummaksi käyneet
elon tiukat savipellot
juolavehnää täynnä
kivistä ikävää maata.

Hartioista voima
nuin hento tyttönen
eivät tiedä
kämmenpohjat kovettuneet
tutuksi on tullut
kivistä ikävää maata. 

Vielä jonakin päivänä
selkää ei kivistä
harteilla ei lepää
koko maailman paino
vedettävänä ei ole enää
pirunpellon kokoinen
kivireki.
Vielä jonakin päivänä,
tarpeeksi työtunteja,
tarpeeksi hikeä, verta
tarpeeksi hietaa, lantaa, kompostia
siirretään kiviä,
parannetaan maata
lapioidaan ja taas lapioidaan
sen jälkeen
lempeää, suloista multaa
- kultaa.