Friday, September 5, 2014

Tyhjä sydämeni astia

Sinä et tahdo uhrimenoja
et suitsutusalttareita
tai villiä tanssia
läpi tulen

Sinä et tahdo
tuntikausien polvirukouksia
et oman ruoskani verisiä jälkiä
selässäni
et omatekemää hurskauttani
"katso kuinka yritin ja tein,
sinun kunniaksesi sanoin ja tein!
joko minä nyt
kelpaan
sinne
Taivasten valtakuntaan?"

Nyt olen valmis luopumaan siitä,
mitä minulla
ei koskaan ollutkaan.

Tässä on tyhjän sydämeni astia,
tässä naarmuisten kämmenieni muodostama kuppi
jolla ei lepää
yhtään omenaa, pähkinää

Nyt olen palannut
pimeiden aarnimetsien
umpeen kasvaneilta
harhapoluilta
siihen samaan pisteeseen
josta minut matkaan lähetit
lempeästi selkään koskettaen:
- mene, etsi

Menin. Etsin. Katosin.
Yritin kovemmin, vielä löydän, etsin, tavoitan, saavutan.
Kiihkeämmin, huudan, rämmin läpi upottavien suonsilmien,
raivaan tietäni läpi tiheiköiden, kiipeän ylitse puunrunkojen
haron usvan tavoin levittyviä hämähäkinseittejä kasvoiltani
missä missä missä?!

Sitten uuvuin.
Annoin
väsyneen ruumiini
lysähtää paikoilleen.
- en jaksa enää etsiä. Missä olet?
Koko pitkän matkan,
sinua hain.

-löysitkö?
-en, en löytänyt
- tässä olen. Ollut aina. Aina oleva.
Kuvastimesi kääntöpuolella... vielä.
Pian - kasvoista kasvoihin.

Enää en etsi.
Olen tullut kotiin.
Kämmenteni kuppiin
tiputat timantteja, smaragdeja
niitä joita
en koskaan
teoillani ansainnut. 

2 comments:

Hitunen said...

Kirjoitat kauniisti ja tuoreesti ja "sydänverellä". Kiitos tästä runosta!

Reeta said...

Oi! Kommentti! Nyt sen vasta huomasin. Kiitos. <3