Uusi nimi

Kuka jaksaa
kulkea hänen rinnallaan
jolla aina on
yö?

Ei, se ei ole sellainen
suloinen kesäyö
joka kuiskii korvaan
hempeitä, helliä rukouksia
usvainen hämäränhyssy

Se on yö
jonka synkkyys on läpitunkematon
kylmä, jäinen sänkipelto
jossa polvillaan huudetaan Jumalaa
kun pimeyden enkelit ympärillä
pitävät vartiota,
eivätkä väisty.

Se on pimeys
jota yhdenkään tähden valo ei läpäise
ei yhdenkään katuvalon keila halkaise
pimeyttä
jossa syvyys huutaa syvyydelle

Valkoisen ristikirjani
hauraita lehtiä hapuilen
sinulle
ei pimeyskään ole pimeyttä
vaan kirkas päivänpaiste

joskus vielä
se aamu valkenee
kun kipua ei enää ole
eikä tuskaa
ja Sinä annat minulle
valkean kiven
johon uusi nimeni
on kirjoitettu.