Monday, October 30, 2017

Iho muuttuu pergamentiksi

Sana sieltä,
toinen täältä
tänään mietin
mihin tämä aika kiitää
se kiitää
pois kasvoiltani
pusikoituneista kulmakarvoista
tunnistan olevani
äiti.

***

Toinen on ihan uusi
iho sileää, vauvanpehmeää
toisen korroosio on jo alkanut yli 10 vuotta sitten
peilissä eron näkee
ihon värissä, koostumuksessa
se pelottaa

viisikymppinen ystävä kertoi
iho muuttuu pergamentiksi
vanhemmiten
onko monta hienoa tarinaa
minunkin ihooni piirretty
sitten kun olen vanha
          - jos Luoja suo

***

En enää voi kuolla
sillä kuka silloin
minun pienestäni
huolta pitäisi?
Sekin pelottaa.
Ei enää niinkään
omasta puolesta.

***

Iltaisin olen kiitollinen
kun saa nukahtaa
edes muutaman tunnin
enää en tiedä
milloin ajatukset ovat unia
ja unet ajatuksia.
Ei sen väliä
kunhan edes joskus
nukutaan.

***

Sinä olet kuu
minun taivaallani
sinun hymysi
on aurinko minun
aamussani.
Sinä minun
ja minä sinun.
Lapseni. <3 p="">
***

Tuohon pyöreään, saunanpunaiseen poskeen
painan suukon
sinä nauraa kiherrät
se on ihanin ääni maailmassa
sinä tarvitset minua,
nyt jo minäkin tarvitsen sinua.

Asennan toppahousujen vyötärön
takaisin kireälle
vielä viime talvena
sinä olit vasta kasvussa
siellä ihoni alla
minä pelkäsin niin paljon
ja nyt olet täällä,
olet pian puolivuotias
kohta ryömit
kehityt hurjaa vauhtia
en voi uskoa todeksi
tätä kaikkea kun ajattelen.
Minä selvisin.
Ehkä horjuen
ehkä en niin hyvin
kuin monet muut
mutta selvisin
ja sinä voit hyvin.
Se on tärkeintä. 
Ja minä rakastan sinua.

Punainen poski, suukko.
Pikkuinen nyrkki joka hakeutuu suuhun.
Sinä olet voitto,
sinä olet helmi avaamastani simpukasta.
Sinä olet
enemmän kuin uskoin.
Enemmän kuin osasin ajatella.
Niin paljon enemmän.
 

No comments: