Friday, October 19, 2012

Arvet

Oon ratas liian monissa sateissa ruostunut,
paikoilleen jumittunut, typeriin kaavoihini kangistunut,
oon kananmuna jääkaappiin unohtunut,
viime viikon pikaruoka, majoneesi täysin pilaantunut,
pysähtynyt kivi, sammaloitunut

Musta saat vaan vatsanpuruja,
oon ihminen ihan kurja,
en osaa tunteista puhua,
helpompaa on kiukustua
kun keskustellessa saattaa taas sisimpään sattua,
alkaako ne haavat koskaan arpeutua,
en tiedä, alanko ollenkaan sopeutua,
aina otetaan askel pari takapakkia,
pyydellään anteeksi sanoja sanottuja.

Tiedän oon ihminen rikkonainen,
kivinen polkuni rikkoi pohjat jalkojen,
kompuroiden käyn ristisi etehen,
käännytätkö pois, kun anteeksi taas anelen?

Sanoit: tule lapseni, virvoittavien vetten äärehen,
niityille vihreille käy lepäillen,
nimeäsi kuiskaten
hellästi kutsuu ääni Paimenen

Ei syvyys syvinkään,
pimeys pimeinkään,
ei edes helvettikään
voi viedä sua kädestäni mihinkään
oot kutsuttu ikuiseen elämään
joten älä enää jää pelkäämään,
katso ristiinnaulittuun Kristukseen
arvet hänelläkin on käsissään.
 

No comments: