Tavallinen on uusi luksus

Vielä kiitollisuudesta. Olen muistellut niitä päiviä, kun kirjoitin tätäkin blogia niin kovassa ahdistuksessa, niin syvässä synkkyydessä, ettei siellä ollut valoa. Olen ajatellut niitä päivä, kun olin niin ahdistunut, etten voinut syödä. Se asettaa ajatuksia tärkeysjärjestykseen. Miten kiitollinen silloin olin normaalista päivästä. Kun oli vain tavallista ja tylsää. Tavallisesta ja tylsästä tuli luksusta silloin, kun suurin osa ajasta oli tuskaa ja ahdistusta. Mietin miten siunattu olen, koska voin kokea iloa. Kun katson orkidean kukkasta, koen iloa. Kun tarkkailen puukiipijää lintulaudalla - koen iloa. Kun silitän nukkuvia kissoja - koen iloa. Kun katson aviomiestäni - koen iloa. Normaali olotila saati ilo, eivät ole itsestäänselvyyksiä kun on kokenut niin läpitunkevan synkkyyden, ettei sinne tunnu tulevan valoa mistään.

Kun katselen taaksepäin noita aikoja, olen kiitollinen. En pelkästään siitä, että minun on nyt parempi olla. Olen oikeasti kiitollinen masennuksesta, sillä se johdatti minut ihmisten piiriin, ystävien piiriin, niiden ihmisten luokse, jotka tukivat minua kun en itse jaksanut seisoa, ennen muuta tuon pimeyden kautta pääsin takaisin Jumalani luokse. Ei sillä, että olisin häneltä ollut salassa silloinkaan kun pimeys minut peitti.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa,

sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.

Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon",

sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. Psa. 139: 7-12   Jokaisessa päivässä on jotakin, mistä voi olla kiitollinen. Jos ei mitään muuta, niin se, että aamulla saa nousta omasta sängystään ylös ja kävellä omilla jaloillaan. On paljon asioita, joista voi olla kiitollinen, kunhan vain oppii näkemään niitä asioita. Vaikkei tuntuisi kiitolliselta, voin silti valita ja kaivaa esiin ne asiat, mitkä ovat hyviä. Voin kirjoittaa ne ylös, kaivaa ne esiin, vaikka tunteet menisivätkin aivan toisia raiteita. Silloin voin oppia, että niitä hyviä asioita todella on, vaikka ei tuntuisikaan siltä. Omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa.  Tänään olen kiitollinen siitä, että vaikka olen kipenä, saan luvan kanssa levätä, olla sohvalla ja katsoa televisiota. Olen kiitollinen tomaattikeitosta, jota mieheni teki. Olen kiitollinen kissoista, jotka pitävät seuraa ja joita saan silitellä. Olen kiitollinen, että minulla on vapaus valita mitä teen ja mitä en. Kiitos.