Tänään olen kiitollinen nuotiosta omalla pellolla iltahämärissä, makkaran paistosta. Istuskelusta hiljaa isännän kanssa vieri vieressä tulta katsellen. Tämä koti on ollut niin iso ilonaihe, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Piha, puutarha, talo. Kaikki tässä. Olen tuntenut itseni niin siunatuksi ja kiittänyt tästä ihanuudesta.
Muitakin hyviä asioita on tapahtunut. Tajusin, että pitkään rinnan alla kytenyt haave hevosharrastuksen elvyttämisestä on todella ollut minulle unelma. Tähän taloon muuttamisen jälkeen olen sanonut, että minulla ei ole unelmia, että ainoa unelmani täyttyi tässä kodissa ja pihassa, mutta hevostelu on ollut kyllä unelma - nyt kun tarkemmin ajattelen. Nyt minulla on heppa, jota käyn kerran viikossa ratsastelemassa. Hän on leveäselkäinen, lempeäluonteinen ja varmajalkainen. Hänestä tulee minun uusi ystäväni. Se tuo sanoinkuvaamatonta iloa, kun saa taputtaa hevosen pehmeää turpaa, harjata ja silittää kiiltävää karvaa. Nousta selkään ja köpötellä metsäteitä yhdessä.
Kiitollinen olen myös kylvöistä, joita sain eilen tehdä. Kylvin kukkia, kirsikkatomaattia, pari hopeakuusen kävystä napattua siementä. Katsotaan miten käy. On ilo katsella kukkasia ja odottaa mitä mullasta nousee ja miten kylvöt onnistuvat.
Kasvien ja puutarhan hoitaminen on terapeuttista. Se tuo tyydytystä kun näkee kättensä työn. Paljon saa aikaan jo muutamassa tunnissa. Sitten kun näkee, että kasvit viihtyvät, kukoistavat, lisääntyvät - onko sen parempaa palkintoa? Ne luovat kauneutta ympärilleen, niistä voi olla hyötyä, kuten vihanneksista ja yrteistä ja marjoista, ne tuovat omavaraisuutta. Iloitsen puutarhanhoidosta, iloitsen kasveista, puista, pensaista, pellosta, ja vähän nokkosistakin.
No comments:
Post a Comment