Yksityiskohta uusimmasta taulustani "Sykkiikö sydämet enää". |
Ei ole mitään sanottavaa
silitän kanin hattaranpehemää turkkia
kaikki minussa
on niin haavoille lyötyä
mihinkään et voi koskettaa
satuttamatta.
Kannattaa se pohjakin
kun mieli makaa siellä
mutaisen kuopan syvyyttä vasten
siellä missä
syvyys huutaa syvyydelle
kani katsoo minua
tiedän ettei se ymmärrä
ei se tunne, samoin kuin minä
mutta se hyväksyy sanoitta
se tulee luokseni epäröimättä
ottaa makupalan kädeltä
antaa silittää
se on lohtu
se on arvo,
antaa hyvä elämä eläimelle
Sykkiikö sydämet enää?
Onko näiden kuorien,
jotka eivät silmiin katso,
alla enää mitään elävää
onko minussa enää
mitään?
2 comments:
Koskettava runo. Ja kani hienosti mukana siinä. Kaikkea hyvää sinun elämääsi toivon!
<3 Kiitos. Liikaa tulee kirjoitettua kun on alamaissa, vähemmän silloin kun on iloinen. Siitä synkähkö sävy...
Post a Comment