Tässä seison vavisten,
jalat ovat kuin hiekkaa vaan,
mut vahva kallio hiekan alla,
siellä jossain
mua kannattaa
Pelko kourii rintaa
haluaa minut lamauttaa
pelko siitä mihin rantaan
saapuu kaiken läpi kuljettuaan?
Tunnenko tätä vierasta satamaa
Isä,
minua pelottaa.
Vaan sinun on ranta,
pursi, merikin.
Kaikki luotu
kuten minut itsenikin.
Minne tahansa piiloutuisin,
aamuruskon taakse karkaisin
sinun armosi löytäisi minut sieltäkin.
Rohkeus ei ole pelottomuutta,
se on sitä että pelosta huolimatta,
outoa vettä kohti lähtee taas seilaamaan.
Uskon siihen, että vesi mua kannattaa
jos katseeni Jeesukseen saan kohdistaa
hän ei päästä mua pinnan alle vajoamaan
vaan ikuisesti saan kulkea mukanaan,
olla lapsenaan.
Tyttö ja omenapuu
Pikku tyttö vaaleatukkainen
kerää tulppaaneja alla kukkivien omenapuiden
onkohan tää kuva aito,
vai pelkkä utuinen
kesän kuvajainen?
Keijukainen, ihananainen,
kerrassaan suurenmoinen
täydellinen, luotu lapsukainen
hiuksissansa aurinko.
Valkoisena pilvenä maahan sataa
omenapuun kukkasten terälehdet ruohon koristaa
valmistautuu suveen, kukkakruunun päähän painaa
luonto kukoistamaan puhkeaa,
tuoksu syreenin ja sateen on parfyymia huumaavaa,
lämpö, kesä, helli jo ihmislasta odottavaa
No comments:
Post a Comment