Purkua

Lainasin runokirjoja piiiiitkästä aikaa kirjastosta. Ne innoittavat itseäkin kirjoittamaan. Pitäisi ottaa rutiini kirjoittamisesta, kirjoittaa joka päivä. Edes vähäsen. Ei se haittaa mitä tekstistä tulee. Kymmenestä runosta yksi voi olla kelvollinen, mutta ei ne muutakaan ole hukkaan heitettyjä. Kaikki se on jotakin purkamista, itsestä ulos. Se tekee hyvää, puhdistaa.

Otin kirjastosta Kourallinen valoa - Nykykreikkalaisen runouden antologian. En ole vielä syventynyt tarkemmin. Luin myös Leea Kedon Sydämenviiva nimisen runokirjan ja pidin niistä runoista kovasti. Joskus nuoruudessa lainasin paljon runokirjoja ja luin. Lemppariani Arja Kuismaa ei löytynyt paikallisesta kirjastosta. Nostalgian vuoksi olisin halunnut lukea hänen runojaan taas.

Tässä pari omaa. Työmaan inspiroimia, ehkä aika synkkiäkin.

Nukahtaa runojen lauluun.
Peipposen viimeinen soolo.
Käpyjä putoaa cembroista
ikiunta nukkuvat
hautojen alla
ja päälläkin
tulevat ruumiit.

Alfa ja omega.

Papin kaavun
mustassa liinassa
omega.

Kappelin hiljaisuudessa
kaikuu itku.

***

Enää en jaksa
pitää kiinni ja puristaa
kangistunein nivelin
rusennan nyrkissäni
sudenkorentoa.

***

Katsoin sadetta
jota jatkunut
40 päivää
40 yötä

Helmien toivossa
jätin simpukat
avaamatta.

Koriini keräsin
lammen pohjasta
mutaa
ulpukan kukintoja.