Olen laskenut päiviä, pilviä.
Olen odottanut sinua saapuvaksi,
sinun kuvajaistasi järven pinnalle ilmestyväksi.
Missä sinä viivyt?
Minä poimin pellolta heinänkorsia,
murran varret käsissäni,
saappaani uppoavat tummaan multaan,
tämä on minun maatani,
minun peilikuvaani
murretut korret
musta multa.
Minä odotin, sinä et saapunut.
Minä kuvittelin, sinä kaadoit minun istuttamani puut
metsän takaa näen oman maani.
Sen mikä on minun, mikä kaunista on.
Ja näen,
kipu on tarpeellinen,
oppiakseni
tajutakseni
oivaltaakseni.
Kiitos paljon ja hyvästi.
Pehmeitä neulasia polullesi,
ilveksen tassun jälkiä
märkiä pisaroita kuusen oksista.
Kiitos ja hyvästi,
kiitos kun annoit minun
hetken haaveilla
kiitos kun näytit
tien.
No comments:
Post a Comment