Tuesday, March 25, 2008

Ei me olla niitä
jotka jotain saavuttaisivat
ei me olla niitä
jotka pääsevät pitkälle,
kurkottavat korkeammalle,
hyppäävät pisimmälle.

Me ollaan tavallisia
duunareita
kampaajia
puutarhureita

ei me synnytty kultalusikka suussa
eikä meillä ole pätäkkää
ei ylimääräistä mistä pistää
ei uutta sohvaa
tai mitään muutakaan
ei arvostusta suurempaa
ei olla parempaa väkeä

Mut hei, mun sydän
sitä ei voi ostaa
hei mun rakkaus,
sitä ei voi viedä,
hei mun ystävyys,
sen voi ansaita,
hei mun luottamus,
sen voi saada

2 comments:

JS said...

näin se on nähtävä. loppupeleissä en edes haluaisi olla ylettömän rikas, vaikka todella peeaa välillä mennään.

nytpä olet kirjotellut paljon tänne. hyvä niin.. :)

Reeta said...

Joo, runosuoni puhkesi koulussa, oli pakko vähän kirjootella.

Ei sitä lottovoittoa tartteis, kuhan olis rahaa sen verran, ettei tarttis jokaista penniä venyttää. Se riittäis.