Tämä syksy on imenyt voimat minusta. Olen ollut ahdistunut ja väsynyt, moni asia on pelottanut ja tuonut puristavaa tunnetta rintaan. Tänään kävin lääkärissä ja sain lähetteen psykologille. Saa nähdä kuinka pitkään kestää, ennen kuin sieltä otetaan yhteyttä. Lääkäri oli mukava, kyseli ja kuunteli, oli myötätuntoinen. Ei niitä "sitten pitää alottaa joku kiva harrastus jos ahistaa"- tyyppejä.
Hauras olo myöntää, että en ole eheä ihminen, että tarvitsen apua. Kai se on kuitenkin ensimmäinen askel. Nyt ollaan matkalla. Matka voi olla pitkä ja rosoinen, epäilemättä sen aikana monet itkut tulee itkettyä ja monet haavat revittyä auki. Mutta ennen kuin ne haavat on puhdistettu, sitten ne vasta voivat parantua. Olen kuitenkin toiveikkaalla mielellä. Onhan minulla matkallani mukana kaikkein paras matkaopas, ylilääkäri, parantaja, Isä ja monia muitakin nimiä hänellä on.
Mietin, että tästä matkasta olen ajatellut tehdä myös keramiikkaa. Ehkä se auttaa käsittelemään asioita.
No comments:
Post a Comment