Jotenkin niin tyhjiin puristettu olo. Jollakin lailla. En osaa selittää. Mitään ihmeempää ei ole edes tapahtunut. Kauhea tarve kirjoittaa, enkä tiedä mitä kirjoittaisin. Ihan kuin iso käsi puristaisi keskivartalosta. Kumma fiilis. Pitää hengittää syvään, rauhoittaa mieltä. Ei hätää.
Mitä sanoisin
ei ole sanoja
ei lausetta muodostu huulille
istun ja tuijotan tyhjää
kuin hullu
suu auki
järkeä vailla.
Mitä tässä tekisi tai sanoisi
turhautuminen painaa mieltä
huuto pyrkii ulos sisältä
vaan mitään ei kuulu
Vuosien taakka painaa harteita
pikakelaan aikaa eteenpäin
kasvot uurteita, polkuja täynnä
tunnen itseni satavuotiaaksi
vanha mieli
nuoressa ruumiissa.
Levoton mieli
ei jaksa keskittyä
kaikkea pitäisi
mihinkään ei ryhdy
mitään ei saa aikaan
leijailen päivästä toiseen
tarttumatta mihinkään
tahtoisin kellua
mielen pinnalla
iloita vähistä elämäni päivistä
hyvästä biitistä
kissan kehräyksestä
lumen painosta puiden oksilla
***
Katkeaa ajatus
kuin jäätynyt heinän korsi.
No comments:
Post a Comment