Monday, December 31, 2012

Liikaa aikaa

I've got too much time to think. Mulla on liikaa aikaa ajatella. Se johtaa siihen, että aivot vatuloi jatkuvasti jotain asiaa. Enkä tarkoita sellaisia asioita, kuin pesisinkö pyykkiä tai lakkaisinko kynnet. Vaan tarkoitan enemmän asioita miksi maailmassa on kärsimystä, mikä on elämän tarkoitus ja mistä tässä kaikessa on kysymys. Vatuloiminen on hanurista. Ajatteleminen on hanurista. En jaksaisi yhtään enää ajatella. Nuoruuden ystäväni sanoi joskus, eikö oliskin helppoa olla pintaliitäjä? Painaa vaan, pimbo blondi, välittämättä mistään, uhraamatta millekään sen syvällisempää ajatusta. Eikö se oliskin helppoa. Olla funtsimatta. Se olis. Elämä, oikea elämä ei ole niin helppoa. Ei se mene niinkuin telkkarissa, Salkkareissa tai akkainlehdissä. Ei se mene niinkuin elokuvissa tai kirjoissa.

Välillä ymmärrän pelottavan hyvin ihmisiä, jotka käyttävät väärin nautintoaineita. Toim. huom. vaikken itse käytä. (korkeintaan geisha-suklaakonvehteja ja kahvia sopivin väliajoin, kunnes taas vierottaudun) On vaan saatava nuppi tyhjäksi. Ei vaan jaksa enää omia ajatuksiaan. Ei jaksa enää miettiä  yhtään enempää. Haluaa vain puhtaan valkoisen lakanan siihen silmien eteen ja se on siinä.

Pitää keksiä jotain, mikä nollaa saldon. Ei yhtään sitaattia kenenkään fiksun filosofin päästä, ei yhtään ärsyttävää facebookin kuvaa sitaatilla varustettuna. Ei syvällisiä blogikirjoituksia (krhm) eikä mitään omien murheiden vatuloimista. Ainoa sitaatti, jonka nyt sallin, on seuraavanlainen: "Kun mieli on väsynyt, rasita ruumista, kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä." Kyllä se auttaa, kun vaan jaksaa. Lähteä juoksemaan, hakata nyrkkeilysäkkiä, ottaa kahvakuula kauniiseen käteen. Tai kuunnella jonkun muun ajatuksia.

On erityisen tärkeää tajuta, että nyt on liikaa aikaa. Nyt on liikaa ajatuksia. Se kai lienee vähän päinvastoin tässä nykymaailman sykkeessä, ettei ole koskaan aikaa. No, minullapa on. Se vähän lohduttaa, kun tajuaa, että nyt tulee vatvottua liikaa. Että nyt on saatava stoppi tälle jutulle.

Stop.


2 comments:

Norppa said...

Aina sitä hetkisen unelmoi siitä, ettei välittäisi mutta olisihan se kauheaa, ettei inhimillinen kärsimys koskettaisi, tai ei ymmärtäisi, että tällä pallolla on asiat kyllä toisilta osin aivan järkyttävästi päin mäntyä.
Mutta koko maailmaa ei voi kantaa omilla harteillaan, eikä kaikkia vääryksiä pysty yksi pieni ihminen korjaamaan. Välillä pitää omaa iloakin ruokkia ja huolehtia siitä, että itse jaksaa ja voi hyvin. Siksi toivon sinulle tähän viikkoon ilon pilkahduksia ja virkistäviä hetkiä!

Reeta said...

Kiitos kommentista Norppa. Nyt sen vasta bongasin täältä kun harvemmin tulee käytyä. Kiitos! Elämä on niin aaltoliikettä, nyt taas helpottaa hetkisen ja iloakin löytyy - niistä pienistä asioista!