Monday, October 22, 2007

Eileen, Sarah, Alma ja Sam

Ja äkkiä tulee tarve keksiä uusia tarinoita, uusia jännittäviä ihmisiä, sekoittaa heidän elämänsä ja ihmissuhteensa.

Eileen, sinä olet aina ollut varjossa, varjotyttönä. Aina olet ollut muiden pimennossa, aina kiusattuna aina syrjittynä, aina joutunut kaiken kestämään. Etkä sinä helvetti soikoon koskaan ollut mikään Ingalsin Laura, sisälläsi mietit kuinka olisi kivuttominta tappaa itsesi ja sitä ennen tappaa kaikki muut, jotka sinua satuttivat. Sinä olit hieno ihminen, sinussa oli sitä jotakin, mutta se revittiin pois. Mutta sinä et antanut periksi, et sinä koskaan luovuttanut, antanut niille saatanoille sitä tyydytystä, että ne olisivat voittaneet. Sinä haistatit paskat kaikille epäpyhille nuoleskelijoille, kaikille typerille perseenpyörittäjille, kaikille niille jotka eivät koskaan päässeet niin pitkälle kuin sinä. Sinä nousit sen kaiken yläpuolelle, loit aivan uuden elämän. Viha pisti sinut eteenpäin, viha laittoi sinut jaksamaan. Leuka ylös, vihainen katse silmissä, hampaat yhteen purtuina sinä näytit niille kuinka elämää eletään! Eileen, varjojen tyttö. Viihdyt yhä pimeässä, mutta hymyilet. Sinä voitit. Ja minä olen helvetin ylpeä sinusta.

Sarah, sinä, taasko olet vaihtanut poikaystävää? Etkö sinä koskaan opi rakkaudesta mitään? Monesko hän on tänä vuonna? Sarah, eikö tästä ole puhuttu? Enkö minä ojentanut sinua, ostanut sinulle ruokaa kun sinulla ei ollut rahaa, enkö puhunut elämästä, yrittänyt oikaista? Ja mitä sinä teet? Menet vieraiden miehien autoon, juot alkoholia ja käyttäydyt kuin olisit viisi vuotta vanhempi kuin oletkaan. Sinä olet niin hyvä sotkemaan asiat. Ehkä tänään, tänä päivänä kun emme ole vuosiin nähneet, sinä olet onnellinen? Olet jättänyt sekoilun taaksesi ja ottanut vastuuta? Joko vihdoin?

Entä sinä Alma? Joko vihdoin olet päässyt kaipaamallesi matkalle? Vai yhäkö verhoudut velvollisuuksiesi taakse, keksit tekosyitä, kun et uskalla ottaa elämää omiin käsiisi, kun et uskalla sanoa koskaan ei. Et sinä vieläkään taida uskaltaa, ottaa aikaa itsellesi, olla kerrankin tyytyväinen hiuksiisi tai josko antaisit kampaajalle vihdoin vapaat kädet? Milloin sinä lakkaat välittämästä pölystä kaapin päällä, murusista lattialla, milloin sinä haistatat kaikelle arjelle ja lähdet elämään, lähdet tekemään niitä asioita joita itse haluat tehdä? Pian sinulla ei ole enää aikaa. Et sinä ole nuori enää. Tee se tänään, minä pyydän. Minun sydämeni särkee nähdä sinut tällaisena, rauniona. Tee se tänään Alma, tartu elämään kiinni äläkä päästä sitä pois.

Ja Sam, miksi sinä valehtelit niin paljon? Etkö nähnyt, etten minä osaa valehdella? Etkö nähnyt, että uskoin kaiken mitä sanoit? Miksi sinun oli pilattava kaikki sillä? Joskus vieläkin suututtaa. Mikset voinut olla mies? Joko tänä päivänä olet lakannut keräämästä säälipisteitä ja tajuat oikeasti olevasi hyvä ihminen, lahjakas taiteilija. Minä todella toivon, että sinä maalaat upeita tauluja, matkustat sinne minne aina olet halunnut päästä. Lähdet vihdoin, unohdat kaiken muun ja menet! Kirjoitat sen kirjasi, kuvitat sen myös itse. Minä lupaan ostaa sen. Ihan oikeasti, tartu hetkeen. Kukaan ei tiedä paljonko sinulla on aikaa.

No comments: