Päivä valkenee hitaina marmorikuulina, valkoisina palloina jotka valuvat teitä pitkin. Aamu on raskas ja harmaa, minä olen virkeä ja unta vailla. Aurinko ei tule tänään paistamaan. Taivaan peittää harmaat massat, painavat veden täyteiset massat. Odotan pilvien repeytymistä ja sateen puhdistava vaikutusta.

Viherkasvini ovat kasvaneet. Piikkikruununi on valtavan pitkä, se alkaa vihdoin elpyä valottomuudesta. Olen siirtänyt sen ikkunalle. Tapoin yhden kaktuksen liialla kastelulla. Otin kuitenkin pienet...mitä ne nyt ovat, minun kai jos jonkun pitäisi tietää, nyttylät talteen ja laitoin multaan. Odotamme kasvaako niistä uusia kaktuksia, toivottavasti.

Olen ajatellut tänään kerätä lehdet takapihalta, ripustaa tunnelmavalot aitaan, vaikka se olisikin liian aikaista. Mitä sitten? Minua ne ilahduttavat. Olen ajatellut koota palapeliä, sain jo tytön ja delfiinin tehtyä, mutta vielä riittää työtä. Ajattelin tänään polttaa kynttilöitä, laittaa lyhdyn ulos niin että muutkin voivat nauttia tuikuista. Oloni on normaali, ei niinkään voimaton eikä vihainen. Vain tavallinen.