Pakopaikka

Pakenen omiin haavemaailmoihini,
jotka loin turvakseni,
todellisuudelta pakopaikakseni,
surun vyöryessä: piilokseni.
siellä tapaan kuvitteelliset, rakkaat ystäväni
haltiat, peikot ja velhoni
ei tarvitse katsella peilikuvaani
oonhan täällä aivan uusi,
erilainen itseni


kuljen ihmeellisessä metsässä
viivyn puiden syleilyssä
lammen pinnassa kimmeltävässä
heijastuvat kasvot erilaiset
korvat haltiamaiset, suiponlaiset


kuka oot muukalainen
olento aivan uudenlainen
silmät kuin pilven reunasta revästy palanen
hipiäsi koivun rungon valkoinen?

täällä ei törmää pettymyksiin,
epämiellyttäviin yllätyksiin
huijareihin, pettureihin, mielettömyyksiin
todellisuuden tuomiin rasituksiin
rumiin rakennuksiin, hakattuihin metsiin
yliajettuihin eläimiin, välinpitämättömyyksiin


voi humaltua kesäyöstä tainnoksiin
jäädä makaamaan sammaliin, 
liidellä korkealle satumaisiin kuusiin
tutustua lohikäärmeisiin
osallistua keijujen tanssiaisiin 
jumittua linnan kierreportaisiin 

haluan hetken vain levätä,
katsella, kuunnella, voimia kerätä
hengissä tästä kaikesta selvitä