Katson,
linnut leikkivät oksissa pihlajien
kisaillen, keskenään kilpaillen,
pyrähdellen, keikkuen, kiepsahdellen
marjoja nokkiinsa napsien
ei niillä oo murheita ihmisten,
vapaana lentävät,
ei huolestuta huominen
elävät vain tämän hetken
huomassa Luojan huolehtivaisen.
Syksy puristaa rintakehää
niin paljon kaikkea ehdittävää
vastuuta, painetta, selviydyttävää
miten kestää mun pää
pelkään et se leviää
Kunpa osaisin olla lintujen kaltainen
vain tästä hetkestä huolehtien
mennä eteenpäin, vapaana liidellen
luottaen siipien kannattavuuteen
ehkä niitäkin enemmän
Herran armahtavuuteen.
No comments:
Post a Comment