Wednesday, May 16, 2012

Ilmapallo

Mietin mitä tänään kirjoittaisin. Olen vain lukenut vanhoja tekstejä ja ihmetellyt - minäkö nuo olen kirjoittanut? Minunko sormistani on nuo kirjaimet ja lauseet syntyneet? Viime kevät oli jotenkin niin riipivyydessään mukaansa imaiseva, yhtäaikaa hyvässä ja pahassa. Tänä keväänä en ole tuntenut samanlaista. Koira on poissa, enää emme yhdessä kuljeskele joen vartta ja nuuhki kevään likaista tuoksua ja samalla niin rakasta, kylmää ja uutta elämää tihkuvaa mullan tuoksua. On haikeaakin. Olen aina ollut hyvä eläinten kanssa. Parempi kuin ihmisten.  Ne eivät vaadi mitään, niiden seurassa voi olla oma itsensä. Ei tarvitse yrittää, ei miettiä sanomisiaan, ei kontrolloida. Ne antavat rakkautta ja huomiota ehdoitta.

On tyhjiin puristetun ilmapallon olo. Ei ole luovuutta, ei voimaa sysätä uutta aaltoa eteenpäin. En ole masentunut enkä ahdistunut, lähinnä vain väsynyt. Ruumis on raskas, jäsenet painavat. Kaipaan sitä tunnetta, elossa olemisen väkevää tunnetta. Sitä kun silmut puhkeavat ja luonto heräilee, odottaa, vielä odottaa, ja sitten räjähdysmäisesti leviää vihreänä ympärille. Sitä tunnetta, kun elossa olemisen kipu ja riemu yhtäaikaa puristaa rintaa.

Elämän raskaus väsyttää. Toivoisin jotakin kevyttä, niin kevyttä kuin keijun siipi. Yksinkertaisia, kauniita asioita. Pakenen hetkeksi maailmoihini, etsimään sieltä jotakin, jotain kevyttä.

No comments: