Sunday, October 3, 2010

Story of your life

Taivas repesi juuri ikkunan takana, kun Moira laski kätensä näppäimistölle ja ehti kirjoittaa ensimmäiset kirjaimet. Hän nosti katseensa työpöydän ylitse ja katsoi, miten synkät pilvet halkesivat ja niiden takaa kullankeltainen kirkkaus sokaisi katsojan. Alhaalta kadulta kuului huutoa, sekasortoista ja paniikinomaista kirkumista. Autot huudattivat torviaan ja jossain itki lapsi. Moira nojautui tuoliinsa ja katseli näytelmän alkua. Pilvet myllersivät taivaalla ja kirkkaudesta satoi maahan jotakin. Ne olivat kuin pieniä tulipalloja, jotka polttivat kaiken mihin osuivatkin. Koska Moiran toimisto sijaitsi kuudennessa kerroksessa, ei hän pöytänsä takaa nähnyt alas kadulle, mutta kuuli kyllä tuuletusikkunan kautta äänet. Nainen huokaisi ja katsoi kelloa, se oli lähenteli kutakuinkin kahta. Tämä olisi voinut olla normaali työpäivä, normaali keskiviikko 27.10.2014, mutta ei ollut.

Puhelin päästi hiljaisen äänimerkin ja näytössä vilkkui valo. Moira katsoi sitä hetken, ennen kuin vastasi. "Neiti, on aika mennä." Moira sulki kännykän läpän sanomatta mitään ja nousi. Hän painoi tietokoneen kannen kiinni, työnsi työtuolinsa takaisin pöydän ääreen ja sulki tuuletusikkunan. Ovella hän katsoi vielä taakseen, näki pyöreästä peilistä itsensä - katse oli mitäänsanomaton, tunteita ei juuri heijastunut naisen kapeille kasvoille, ja painoi oven kiinni takanaan.

Katolla odotti jo helikopteri, kun Moira juoksi takkinsa liepeistä kiinni pitäen viimeiset portaat ylös. Tiukkaan jakkupukuun pukeutunut lyhythiuksinen nainen odotti kopterin ovella ja hänen ilmeensä oli tuima. Moira kohotti katseensa ja näki miten helikopterin pyörivät roottorit halkoivat tulisia palloja ja kipinät sinkoilivat katolle. Moira tunsi miten muutama tulinen kipinä saavutti hänen ihonsa, vaistomaisesti hän työnsi käden niskaansa ja huitaisi, pieni ärtynyt kirahdus pääsi hänen huuliensa välistä. Samassa hän oli jo helikopterissa ja nainen sulki oven perässä. Pian he kiisivät synkkenevän ilman halki ja kopteri kaarsi kohti kirkkautta.

No comments: